Suomalaisessa hiphopmusiikissa on viime vuonna tapahtunut sellaista erittäin positiivista muutosta, että artistit ovat enemmän ja enemmän julkaisseet c-kasetteja. Näin on tehnyt myös Edou, jonka ensimmäinen(?) julkaisu otetaan nyt tarkempaan käsittelyyn.

Aluksi pitää antaa piste hienosta kansitaiteesta. Vaikka en ole aivan varma mitä siinä kuvassa on (ehkä kuusi, mänty, koivu tai jokin muu puu), mutta hienolta se näyttää jokatapauksessa.

Istahdan keinutuoliin ja eka biisi lähtee soimaan. Biisi onkin jo tuttu nevereadyn ekalta kassulta.

Aloitan lainaamalla Dxxxan viisaita sanoja, "Ö - voi ei, se on saari!". Pieni saari, jonka ympärimelonta pimeällä kestää tovin, itseasiassa tarkalleen 40 minuuttia ja joitakin sekunteja. Jos päättää lähteä tutkimaan saarta, ennen ympärimelontaa ja saaren tarkastelua, voi käydä köpelösti.

"Messages", ja "Manhood" -ralleillaan tietoisuuteen kohonnut Jazzy Jeff:n kaveri Vikter Duplaix tekee kiinnostavaa ja minimalistista musiikkia, todistaen että näennäisesti yksinkertainen konemusiikki voi olla sielukasta ja elävää. Singles on kokoelma aiemmin 12 tuumaisilla julkaistuja suosittuja Duplaix-raitoja, ja tämähän se on kulttuuriteko laiskalle dj:lle sekä hyvän modernin saundin ystävälle makuukammari-soittoon.

Tässä se on. Levy joka muutti allekirjoittaneen suhtautumisen samplepohjaiseen rytmimusiikkiin, ja laajensi tajuntaa enemmän kuin DJ Shadow tai Krush konsanaan. Ja se on jo jotain se.

Norjalaisilla taitaa olla liikaa aikaa käsissään, tai sitten tässä on kyseessä pitkät ja pimeät talvet ja järjettömän kallis viinan hinta, sillä tuosta blackmetallin luvatusta maasta on tullut viimeaikoina uskomattomia ylläreitä vinyylillä.

House-musiikkia kesämökille?

Matthew Herbert on outo jamppa. Hän on kehittänyt manifeston hieman dogma-tyyliin, jonka mukaan omaperäistä musiikkiaan sitten tekee. Sääntöihin kuuluu mm. että toisia artisteja ei saa samplata, eikä oikeita soittimia mallintaa tietokoneella, jos on taloudellinen ja fyysinen mahdollisuus käyttää oikeaa.